not much...

Heeey buddies ! Täällä ilosesti makaan kotona kipeenä ja toimettomana ja aattelinkin, että mikä ois parempi keino kuluttaa aikaa kuin vähän kirjotella tänne taas. :) Oon tosiaan ottanu tavotteeks ryhdistäytyy vähän täs blogin kirjottamises, and i think i'm making progress ! :D

Mut tosiaan, eipäs tääl oo mitään kovin erityistä tapahtunu sen jälkeen, ku viimeks kirjotin tänne. Koulu alko taas tosiaan, ja on ollu ihan liikaa tekemistä sen kanssa. I mean, it's good that i keep myself occupied, mut motivaatio on koulun suhteen vähän kadoksissa, ku ei näistä opinnoista oo mulle oikeen mitään hyötyä. Eli periaattees vuos opiskelua for nothing. Oonhan mä täällä paljon oppinut ja se on tärkeetä, mut that's not the point. Think about it, tuun olemaan 20, kun pääsen ylioppilaaks ! Noh, turha mun on valittaa, tiesin sen jo tänne tullessani, mut välillä vaan ärsyttää; erityisesti sillon, kun istun jollai Oceanographyn tunnilla kuolemassa tylsyyteen... :D

Mutjoo, koulu tosiaan kuluttaa taas paljon mun ajasta, joten ei oo ainakaa tekemistä puuttunu. Lisäks oon sit ollu kavereiden kanssa ja lagaillu vaan jotain. Viime viikonloppuna oli kaverin synttärit ja sit mun veljen baseball-joukkoeella oli team party täällä meijän kotona, eli semmoset about viisitoista 12-13-vuotiasta poikaa ryntäilemässä ympäri taloa koko sunnuntai-illan. Sounds like fun, huh? Vietin siis suurimman osan illasta juttelemalla aikuisten osaanottajien kanssa, ja ilmenikin, että yhen joukkoelaisen isä on yhtä kiinnostunu jääkiekosta kuin mä, niin jutskailin sitten paljon sen kanssa. (NHL on taas käynnissä <3)

Maanantaina oli sit Martin Luther Kingin päivä, eli day off from school (which was needed). Nukuin univelkoja pois ja sit menin shoppailemaan kaverin kanssa. Tuli Victoria's Secretit sun muut kierrettyä, ja pidin jopa ostosten määrän kohtuudessa. Hauska päivä oli, vietettiin ostoskeskuksessa ihan kiitettävän paljon aikaa nimittäin. Mut oon glad, et mulla on kavereita täällä, joiden kanssa hengata vapaa-ajalla. Olisin tylsistyny kuoliaaks, jos asia ei ois näin.

Mut tosiaan, eilen olin koulussa, mut puolet päivästä mulla oli maailman ärsyttävin päänsärky, ja ku tulin kotiin, menin suoraan nukkumaan. Se päänsärky ei sit ollu tänään aamullakaan poissa, joten jätin menemättä kouluun. Olo ei oo mikään kummonen vieläkään, päänsärky on kyllä poissa. Tosin se saattaa johtua siitä, että latasin pään täyteeen särkylääkkeitä tossa noin tunti sitten..... Mut en tiiä meenkö huomenna kouluun, ja perjantai on vapaa, koska on teacher workday. Et easy week mulla, vähän enemmän unta ja lepoa ja vapaa-aikaa ja kaikkea semmosta. Et ihan jees viikko, ja sit next week i'm off to NEW YORK !! Can't wait, shoppailua, Broadway shows ja nähtävyyksiä jne. Mun eka kerta NYCissä, it's gonna be great ! Mennään siis sinne tosiaan Chorus-ihmisten ja Drama Clubin kanssa, joten pääsen siis kokemaan sen vieläpä kavereiden kanssa. Huippu reissu siis toivottavasti luvassa !

Mut meisi kirjottelee lisää taas jossain vaiheessa, luultavasti ton New Yorkin reissun jälkeen. :) Tähän loppuun vähän kuvia, mä meen nyt syömään ja sit varmaan nukkumaan. (koska en oo nukkunu ku puolet päivästä tänään......) :D

Take care,
Anna

Pitkästä aikaa eheh....

Oon ollu tosi huono kirjottamaan tänne viime kuukausina, and I'm greatly sorry about that. Paljon on tapahtunut, enkä varmaan itekkään muista kaikkea, joten kirjottelen tässä nyt enimmäkseen fiiliksistä ja mitä on tapahtunu täs viimesimmän kuukauden aikana, reissusta Lousianaan, joulusta ja uudesta vuodesta.

Oon viettänyt täällä nyt melkein viisi kuukautta, mikä tuntuu toisaalta ikuisuudelta ja toisaalta tuntuu, että siitä kun vuos sitten unelmoin tänne lähdöstä on ihan hetki vain. Ja tiedän, että ennen kuin huomaankaan, oon jo takas Suomessa. Toisaalta haluankin olla, haluan takaisin Suomeen. Toisaalta musta on ihana olla täällä. Mutta vuos on kyllä hyvä ajanjakso mulla, oon nimittäin oppinut, että USA ei tosiaankaan ois paikka mulle viettää koko loppuelämääni. Kun saavuin tänne ajattelin, että enhän mä halua mennä takaisin. Mut asiat muuttuu, ja kaikki uusi ja kiehtova muuttuu tavalliseksi ja arkipäiväseksi ja ihminen alkaa huomaamaan niitä huonojakin puolia. Suomi on ihan huippu maa asua verrattuna moniin asioihin täällä. Julkinen liikenne, ilmainen koulutus ja kaikki muut kliseet, mitä meille on toisteltu koko ikämme; oon oikeasti oppinut arvostamaan niitä täällä ollessani. USA, amerikkalainen unelma ja kaikki mahdollinen on ehkä hieman menettänyt hohtonsa. Tää ei oo se unelmien maa, jota kaikki Hollywood-elokuvat hehkuttaa. Kaukana siitä.

Okei, toi teksti kuulosti ehkä hieman karulta, but that's how i feel. Kaikki ei tosiaankaan kuitenkaan oo huonoa täällä; oon tavannu paljon ihania ihmisiä, kokenut monta uutta ja mahtavaa asiaa, mun perhe on ihan huippu ja elämä on hauskaa. Mut kaikessa on varjopuolensa, enkä haluu kertoa vaan hyvistä puolista, vaan rehellisesti, miltä musta tuntuu.

Kaipaan siis Suomea; ystäviä, perhettä, Helsinkiä ja suomalaista kulttuuria, Suomea kokonaisuudessaan. En silti kadu, että lähdin. En olisi luultavasti oppinut arvostamaan Suomea koskaan elämäni aikana yhtä paljon kuin nyt, ainakaan jos en olisi muuttanut ulkomaille. Ja jo puolessa vuodessa olen oppinut todella todella paljon itsestäni; niin vioistani kuin hyvistä puolistanikin, siitä mitä haluan tehdä tulevaisuudessa ja paljosta muusta.

Mutta koska mulla ei ole paljon aikaa kirjoittaa tänään, I'm moving on.
Mentiin siis tosiaan joulukuun puolessa välissä Lousianaan ja Mississippiin mun host-siskon ja -äidin kanssa. Se oli ihan huippu reissu. Asustettiin siis mun host-äidin veljen ja tämän vaimon luona Baton Rougessa (Lousiana). Ne oli ihania ihmisiä ja tosi ystävällisiä ja mukavia. Ja Aunt Peggy on valokuvaaja, ja sain tutkia sen kameraa ja kaikkea sen ottamia kuvia jne. which was exciting. Niillä oli myös ehkä maailman söpöimmät koirat...! Mutta niin anyways asustettiin siis Baton Rougessa, mutta vietettiin myös päivä New Orleansissa. Se oli tosi kaunis kaupunki, ja oli ihana kulkea topissa joulukuussa.
New Orleansista seuraavana päivänä mentiin sitten serkun häihin, jotka oli jossain kaupungissa Mississipissä, mutta mun muisti ei kerro mikä sen paikan nimi oli. Anyways ne häät oli nätit, ja tuli syötyä ihan liikaa, mutta mitä pienistä. Häiden jälkeen mentiin ulos syömään, meitä oli varmaan 20 tai ylikin, koska kaikki läheiset sukulaiset tuli messiin. Se oli kyllä hauska ilta, ja tapasin monia erikoisia, mutta mukavia ihmisiä.

Joulu vietettiin Charlotessa, North Carolinassa mun host-isän äidin luona. Hän on ihna huippu tyyppi, ja tuun tosi hyvin toimeen, ihan kuin extra isoäiti mulle täällä. Joulu oli tosi erilainen ja suomalainen joulu on mulle edelleen se ainoa ja oikea. Mutta hauskaa oli, ja jotain tuttua sentään sain kokea, kun mentiin luterilaiseen kirkkoon joulujumalanpalvelukseen. Oli hauskaa kattoa, kun mun host-sisarukset ehtoollisen aikana tajus, että ehtoollisviini onkin siellä oikeeta viiniä. Näitä elämän pieniä iloja.
Mut jouluaatto ei oo näille kovin tärkeä täällä, lahjat avattiin joulupäivän aamuna, mikä oli ihan jees, mutta kannatan aattoa. Joulupäivän iltana mentiin sitten sukulaisten luokse juhliin ja syötiin paljon ja ruoka oli ihan hyvää, mutta suomalaiset jouluruuat silti kunniaan. :D

Joulun jälkeen 28-30.12. meniin semmoseen Winter Retreatiin, vähän niinkuin viikonloppuleiri. En ollut kovin innoissani sinne menosta, mun host-sisko kinus mut tulemaan sinne sen kanssa. Se oli siis semmosen kesäleirin talvitapaaminen. Kaikki melkeen tunsi  siellä toisensa, mikä oli osasyy siihen, etten oikeen halunnu mennä. Mutta hauskaa oli kuitenkin, sain uusia kavereita ja kaikkea.

Uus vuos mun piti alunperin viettää host-perheen parissa, mutta sainpa sitten kutsun yökyläpartyihin mun vaihtarikaverin luo. Oli hieman awkward kyllä ilmottaa mun host-perheelle, että viettäisin uuden vuoden mielummin mun kavereiden kanssa. Mutta se on vähän niinkun mihin oon tottunut. Host-siskokin oli ihan et haluun viettää uuden vuoden sun kanssa, mulla tulee ikävä jnejne. olin vähän et öööm oon poissa yhen yön. :D Mut anyways, meitä oli 7 tyttöö, kolme Sveitsistä, yks Ruotsista, kaks Tanskasta plus mä. Meil oli hauskaa, kateltiin leffoi, the Ball drop in New York (joka kyl tavallaan missattiin, koska hypittiin alas tuoleilta tanskalaiseen tapaan ku vuos vaihtu) ja valvottiin myöhään. Vähän erilainen uusvuos siis, kun ei mitään isoja juhlia tms. mut oli silti hauskaa. :) Päästiin kaikki purkamaan tunteitamme kaikesta mahollisesta, jenkeistä, perheestä, kotimaistamme ja vaikka mistä muusta. ::)

Mut nyt pitää lopetella, huomenna jatkuu koulu, mikä on tosi typerää, koska oon just saanu sekotettuu unirytmini uudelvuodel ja sit seuraavan päivän takas kouluun. Like, seriously? Mut anyways hyvää uutta vuotta kaikille ja take care ! Loppuun vielä kuvia.

Ja ainiin, mitä unohdin kertoa kun puhuin Lousianan reissusta, oli että takas tullessa meidän piti tosiaan lentää Baton Rougesta (joka on siis ihan mini lentokenttä) Houstoniin ja sieltä sitten Norfolkiin. Mutta eka lento oli myöhässä, koska Houstonissa oli myrskyä, ja se oli niin paljon myöhässä, että oltais missattu meidän jatkolento. Niimpä päädyttiin lentämään Dallasin kautta, minkä takia jouduttiin istumaan semmoset mukavat viis-kuus tuntia Baton Rougen lentokentällä, jossa on siis yks ruokapaikka, yks kauppa ja siinäpä se melkeen onkin. Eli so much fun......

Mutjoo, nyt heippa.

Anna