Mulla oli perjantaina kahen kaverin kanssa yhteiset läksiäiset, joista aiemmin puhuinki. Se oli aivan mahtava ilta, oli ihana nähä kaikkia ystäviä ja pitää hauskaa niiden kanssa. Tutustuin siellä myös pariin uuteen ja ihan mahtavaan tyyppiin, koska siellä tosiaan oli meidän kaikkien kolmen omiakin kavereita, ei vaan yhteisiä. Anyways, sielläkin tuli sanottuu aika monet hyvästit, mikä on näin suoraan sanottuna harvinaisen perseestä. Ei tässä lähtemisessä mua oikeestaan muu kaduta ja pelota ku se, että kaikki mulle rakkaat ihmiset jää tänne Suomeen. Ja toisaalta myös se, miten paljon ne ihmiset muuttuu tän vuoden aikana. Ja miten mä muutun.
Eilen käytiin leffassa Siirin ja Vilman kanssa, jotka on siis ne kaks ystävääni, joiden kanssa järkkäsin noi läksiäiset. Vilma lähti tänään Lappiin, ja tulee takas vasta sitten, kun ollaan Siirin kanssa jo lähetty. Siispä seistiin sit joskus puol yhen aikaan Steissin bussipysäkil ja itkettii. Ihmiset katto vähä hassusti, mut mitä pienistä. Oli ihan kamalaa aatella, ettei nähä vuoteen, Vilma on kuitenkin mun hyvä kaveri. Tuli semmonen olo, et mitä täs tilantees pitäs sanoo? "Joo moikka, nähää sit vuoden pääst." Ei oikeen toimi. Mut siitä sit Vilma meni omaan bussiinsa ja me Siirin kanssa toiseen. Oli jotenki tosi tyhjä fiilis.
Mutta meinasimpas unohtaa yhen tärkeen jutun jo ! Sain nimittäin lentotiedot viime viikol. Lentokentällä pitää olla tiistaina klo 4.30 aamuyöllä. Että mukava herätys tulee, mut onneks meiltä ei oo mikään hullun pitkä matka sinne kentälle. Lennetään eka Frankfurtiin ja sieltä sitten Chicagoon. Mua hieman hämmens se, et lennänki Chicagoon, ku oon koko ajan aatellu, et lentäisin Washington D.C.hen, koska sielt on vaa joku 300km Virginia Beachille. Ja siis kaikki YFU:n USA:n vaihtarit lentää eka joko Washington D.C:hen tai Chicagoon. No mut kuitenkin, Chicagosta mulla on sit jatkolento Virginia Beachille. :) Tulee siis yhteensä vähän alle vuorokaus matkustamista, ku ottaa kaikki vaihtoajat jne laskuihin mukaan. Juodun esim. hengailee Chicagon lentokentällä semmoset mukavat 3,5h. Mut mikäs siinä, onneks on varmaa muitaki vaihtareita siellä, kun lennetään ryhmässä Chicagoon asti. Siiri lähtee mun kanssa samaan aikaan, ja joudutaan sanoo hyvästit toisillemme siis Chicagossa, se kun jatkaa matkaansa siitä Seattleen. Toivottavasti se lentokenttä ei tulvi.....
Tähän loppuun viel muutama kuva läksiäisistä. Ite tietenkin jätin viisaasti kamerani kotiin sinä päivänä, mut kuvailin sit Siirin kameral ja sain ne kuvat onneks siltä. :)
Anna
Mahtava toi USA:n lippu! Ja uskon että on aika omituinen olo: voin vaan kuvitella kuinka paljon ite itkisin jos pitäis hyvästellä kaikki rakkaat vuodeksi.
VastaaPoistaHahah kiitos ! Ja joo, omituinen tosiaan. Mut ehkä tää tästä. :)
VastaaPoistaOii sulla on kiva blogi, saat tästä vaan brightonilaisen lukijakses(; nii ja hyvää vaihtarivuotta ! :-)
VastaaPoistaJeejeee kiitti :)
VastaaPoista